artikkelit
henkilökuva:
Petri Kuljuntausta
Julkaistu:
Hifimaailma 6/2014
Esimerkiksi teoksessaan Grooves
(2008) hän on luupannut vanhoja vinyylilevyjä, antanut
neulan kyntää lukittua uraa ja kuunnellut kohinaa ja jy
rinää, ?eternaalista rytmiä?, kuten hän ääntä kuvaa, jota
aina vain syvemmälle levyyn porautuva neula päästää.
?Vinyylilevyn aiheita luupatessani käytin vanhaa
50-luvun Collaro 3RC-531 -levysoitintani. Hän myös tuottaa ääniä ja
siinä touhussa Petrin viimeaikainen rakkaus ovat
kaiuttimet.
?MUISTAN elävästi, kun seitsemän ikäisenä ensim
mäisen kerran kuulin Jimi Hendrixin kitarasoolon
matkaradiosta. Kun löysin sopivan
kohdan, laitoin äänityksen päälle ja äänivarren levylle.. henkilökuva
Petri Kuljuntausta
Teksti Kari Nevalainen
Taidetta hyvin äänin
Luonnontieteilijöiden ja mediataiteilijoiden
välimaastossa sukkuloiva Petri Kuljuntausta
tykkää kuunnella ääntä olipa sen lähde merellä,
maan alla tai taivaalla. Näin kertoo Petri Kuljuntausta, kotimaista ja
kansainvälistä mainetta niittänyt äänitaiteilija, elek
tronisen musiikin säveltäjä ja äänitaiteen huippuasi
antuntija kaikilla mahdollisilla mittareilla.
Nuorena Petri kuunteli mielellään kitaravoittoista
bluesrockia. ei liian voimakkaita tai lii
an orkestraalisia, sillä tuhti musiikki ei mielestäni so
pinut soundillisesti teokseeni. Etsin ensiksi levyn
musiikista sopivia kohtia ... Vaikutuin välittömästi, en niinkään
musiikista kuin suuresta äänestä pienestä kovaääni
sestä?. Tekniikasta
käytetään nimitystä locked-groove. Mahavishnu Orchestran kautta Petri löysi
intialaisen musiikin, Tangerine Dreamin ja Mike Old
fieldin avulla 70-luvun syntikkamusiikin ja ambientin.
Hän kuunteli laaja-alaisesti myös jazzia, erityisesti
freetä ja eurooppalaista kamari-improvisointia. Näistä kokeiluista ei ollut pit
kä matka elektroniseen musiikkiin ja sen ääniin. Sa
maan aikaan kuvaan tuli mukaan myös avantgardisti
nen nykymusiikki.
Musiikkia häiriöäänistä
Siinä missä hifistit kammoavat kaikkea kohinaa ja
häiriöääniä, Petrille ne ovat rikkaan äänimaailman eh
tymätön lähde. Hänen suuri suosikkinsa oli John
McLaughlin. Mes
tareista erityisesti lintujen kanssa huiluaan soittanut
Eric Dolphy teki Petriin lähtemättömän vaikutuksen,
samoin John Surmanin tapa yhdistää saksofoni-imp
rovisaatioita syntikkakudokseen.
26
Keith Jarretin myötä kuvaan astui klassinen mu
siikki ja etenkin Bach pitkälinjaisine fuugineen.
?Jo varhain kuitenkin tajusin, että halusin itse teh
dä poikkeavaa, vähemmän harmonista musiikkia.
Konsonanssi ja kadenssi kauhistuttivat minua.?
Petri alkoi yhä enemmän yhdistää nauhoituksissaan
vapaata improvisointia ja syntetisaattorille sävellettyä
atonaalista materiaalia
Sama koskee lintubiisiä The Great White Bird,
joka pohjautuu Mieloisten lintutornissa Petrin teke
miin joutsenäänityksiin.
Generatiivinen softa puolestaan säveltää uutta mu
siikkia esityksen aikana. henkilökuva
Hetken aikaa musiikin soitua kone jumitti uran. Käy
tin myös kohtia levyuran alusta ja lopusta sekä musii
kin eri osien välistä, jolloin varsinainen musiikki ei
soinut, ja lukitsin soimaan näitä hiljaisuuksia?.
1990-luvun puoliväliin mennessä Petrin elektroni
musiikki ja ääniteokset menestyivät maailmalla hyvin.
Teoksia palkittiin, ja isot kansainväliset radiotalot
soittivat niitä hyvin laajalti.
Positive feedback
Feedback on hifissä tuttu ilmiö, niin sähköinen kuin
akustinenkin. Feedback on yleensä
epätoivottu ääni, mutta löysin siitä puolia . Olen vuosia
odottanut tätä mahdollisuutta.?
AR (2013) on Petrin
yksi monista teoksista,
missä hiekkä pörisee
kaiutinkartion pinnalla.
Neljä 12 tuumaista bassoäänistä puhaltaa
26 hertsiä suoraan laminaattikalvoon teoksen
Watergefeall (2013) lopullisessa versiossa.
Petrin töissä kaikenlaisille ja kaikenmuotoisille kaiutinelementeille voi olla
tarvetta, kunhan edes
osa kartiosta liikkuu.
Rikkinäiset elementit
toimivat myös hyvin,
sillä Petri joutuu usein
pistämään reikiä
kartioihin ja harrastamaan muutakin elementtien preparointia.
27. Ympyrä siis tavallaan sulkeutui.?
Tietokoneen aika
Viime aikoina Petri on käyttänyt paljon granulaarisia
ja generatiivisia äänisoftia live-esityksissään ja myös
säveltämiseen studiossa.
Granulaarisessa synteesissä otetaan mikrosämplejä
ennakkoon valitusta äänimateriaalista. tekstuu
reja, tihentymiä ja niin edelleen, jotka antoivat minul
le taiteellisessa mielessä paljon. Erona on vain se, että muusikot eivät antaisi
niin yllättävää palautetta eivätkä keksisi niin hulluja
ratkaisuja, jotka vievät esityksen yks'kaks aivan toi
seen ääniulottuvuuteen. Ja olihan Jimi Hend
rix soitollaan näyttänyt mulle jo skidinä, mitä feed
backilla voi tehdä. Minulle tämä on juuri se oi
kea strategia tehdä elektronimusiikkia. Kaikki tapahtuu livenä.
?Voin ohjata prosessia tiettyyn suuntaan, mutta kos
kaan en voi täysin tietää, mitä on tulossa. Sitä, mistä äänet
on johdettu, ei välttämättä aina kuule, mutta Petristä on
aina tuntunut mielenkiintoisemmalta lähteä liikkeelle
konkreettisista äänistä kuin puhtaasti synteettisistä.
Äänien jäljet (Traces of Sound) -biisissä (Ylen tilaus
teos vuodelta 2012) vuorottelevat Petrin eri maissa
lentokentillä tekemät äänitykset ja granulaarinen ma
teriaali. Vaikka asetukset olisivat sa
mat kuin granulaarisessa, lopputulos kuulostaa aina
erilaiselta.
Generatiivisissa teoksissaan Petri valitsee ensiksi
softalle lähdeäänet, äänikirjaston, minkä jälkeen alkaa
soittaa tämän äänikirjaston pohjalta niin, että äänet
muuttuvat jatkuvasti. Kumpikaan ei ole erityisen korkeassa
huudossa, mutta Petrille akustisesta feedbackistä tuli
vuosiksi solistinen ääni hänen musiikkiinsa.
Soittamiseen Petrillä on ollut käytössä itse kehittä
mänsä feedback-laitteisto, jolla hän yliohjaa ääntä
mikserin ja äänimodulien välillä.
?Opin harjoittelun myötä ohjailemaan feedbackääntä kätevästi mikserin potikoilla, Korg Kaoss Padeil
la ja kitaran efektipedaaleilla. Voin ohjata
esimerkiksi äänitapahtumien aktiviteettia, rönsyilyä tai
rauhallista staattisuutta, jäädä herkuttelemaan jollakin
äänellä, mutta suuri "vapaus" on myös tietokoneella.
Softa voi tarjota hyvin erikoisia ratkaisuja, ja niihin
on reagoitava nopeasti, aivan kuten muusikoiden
kanssa
Kitaran ääni myös projisoidaan valko
kankaalle, ja ääni tulee yleisön näkyville kolmiulottei
sena toteutuksena . Sama pätee
Petrin feedback-laitteistoon, jossa mikserin ympärillä
on Petrin ?väärin. videomonitorit ovat suoraan sanoen tyl
siä... ääni-installaatioi
ta, ääniobjekteja, 3D-äänimaisemia ja äänipohjaisia
mediateoksia ja videoita . Ja niin edelleen.
?Sensorikitaralla jokainen esitys poikkeaa soundeil
taan toisista. Gallerian toiminta-ajatus on esitellä
uutta ja ajankohtaista äänitaidetta . Sitä
hän on soittanut muun muassa tietsikan kanssa livenä
ulkomaita myöten.
Hyvät muistot eivät ole yksin innostaneet Petriä
tarttumaan rakkaimpaan soittimeensa. Tämä kytkee päälle uu
den toiminnon tai sulkee sen, tai kytkimen välityksel
lä siirrytään kokonaan toiseen soundiin. Äänet ajettu
paikoin feedbackloopin kautta.
28
Kaiuttimet silmänruokana
Tietsikassa ja softissa ei ole kuitenkaan paljon katsot
tavaa. Hifi ja lofi menettävät oi
keastaan merkityksensä, kun elementti tuuttaa vain
yhtä taajuutta.?
Petri saattaa esimerkiksi laittaa yhtä taajuutta tois
tavan kaiutinelementin kartion pinnalle sopivaa hiek
kaa kuten pörisevässä installaatiossaan AR (2013) tai
panna äänen moduloimaan vettä ja luomaan illuusion,
että vesi kulkee lattialla olevasta kaiutintorvesta ylös
Kitaramusaa uusilla ulottuvuuksilla
Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen Petri on jälleen
ottanut mukaan musiikin tekemiseen kitaran. Petrin ää
nimusiikkia on nimittäin cd-tallenteena Saturnuksen
suurimman kuun Titanin pinnalla, ollut jo vuodesta
2005.. Eräissä teoksissa useita bassoäänisiä tuut
taa 26 hertsin taajuutta ohuen liehuvan kalvon edes
sä, joka kalvo tuottaa outoja matalataajuisia ei-harmo
nisia ääniä.
Osa ääni/videoteoksesta Locked
Groove (2013) pohjana on vinyylilevyn
ratinat, lukitut urat,
vanhan vinyylin
rahisevaa hiljaisuutta ja musiikkiaiheita. Aja
tus on, että soundin hienovarainen säätö tapahtuu kos
ketuksella ja liuttaen sormea sensorin nauhapinnalla.
Tätä varten Petri on rakentanut edelleen työn alla
olevaa kitaraa, jossa on on/off-kytkin valosensorilla
(käden liike katkaisee valon). Petrille tyypillisesti sensori
en idea on vain laajentaa soitinta uuteen, tuntematto
maan suuntaan.
Äänitaidetta galleriassa
Sitten on Akusmata, Suomen ensimmäinen äänitaide
galleria, jonka Petri perusti Helsingin Meilahteen
vuonna 2011. henkilökuva
Petri Kuljuntausta
seinässä olevaan reikään, kuten teoksessa Wætergefe
all (2013). Hän on virittelemässä hanket
ta, jossa kerätään vanhat tietokonemusiikit ja -äänet
talteen, ?vielä kun on nipin napin mahdollista tavoit
taa ihmisiä, jotka 60-luvulla tekivät näitä kokeiluja?.
Kannattaa käydä kuuntelemassa ennen kuin ul
koavaruuden edustajat ennättävät ensiksi. Sen sijaan kaiuttimet ja kaiutinelementit ovat Pet
rin mukaan kuvallisesti hyvin mielenkiintoisia.
?Joskus olen miettinyt, että voi noita videotaiteilijaraukkoja, kun heillä ei ole näin mielenkiintoista medi
aa käsissä... niin koti- kuin ulkomaisilta
taiteilijoilta.
Gallerian perustamisen taustalla on Petrin varhai
nen kokemus siitä, että vasta jätettyään perinteiset in
strumentit ja keskityttyään ympäristön ääniin hän
oppi oikeasti kuuntelemaan! Sen jälkeen hän on kai
ken aikaa löytänyt läheltään upeita ääni-ilmiöitä.
Galleriansa puitteissa Petri haluaa myös pelastaa
talteen äänen historiaa. Miten idea
toimisi taiteen kontekstissa. Ne ovat visuaalisesti melko köyhiä. tästä on malli jo olemassa?, ku
vailee Petri tulevaisuuden visioitaan.
Mikään ei estä soittamasta sensorikitaraa myös pe
rinteisellä tekniikalla, jolloin siitä irtoaa tarvittaessa
perinteinen kitarasoundi. käyttämiä moduleita ja prosessorei
ta. Gpsdataa lukeva sensori saa kitaran äänen muuttumaan
geografisen sijainnin perusteella. ha, ha.?
Samalla Petrin tutkimusmatkat äänitaiteen parissa
ovat yhä enemmän menneet äänitaajuuden tutkimi
sen suuntaan, sen mitä yhdellä taajuudella voi tehdä.
?Ääni on liikettä, joten mietin kysymystä, mitä voin
tehdä sillä, voinko ohjata jotain prosessia. Liikesensorit
tunnistavat kitaran asennon ja liikkumisen lavalla,
mikä vaikuttaa soundiin.
On myös tilaa skannaava sensori, jolloin konsertti
salin muoto ja yleisö vaikuttavat kitaran ääneen. Häntä on pit
kään himottanut useilla sensoreilla varustettu kitara,
sellainen jota voi ohjailla käden ja kehon liikkeillä